Ystävä

Mä olen saanut uuden ystävän, kivan pojan. Ollaan katsottu paljon elokuvia, ja syöty herkkuja lounaaksi ja illalliseksi. Mä en yleensä koskaan katso elokuvia, kun en jaksa keskittyä yhteen asiaan niin pitkää aikaa kerrallaan, mutta nyt olen nähnyt jo kuusi elokuvaa kolmen vuorokauden sisällä. Parasta oli kuitenkin, kun perjantaina valvottiin koko yö ja juteltiin aamuun asti. Käytiin pitkällä yökävelyllä tähtien tuikkiessa ja lumen kimmeltäessä ja juotiin kuumaa kaakaota. En ole ikuisuuksiin valvonut jonkun kanssa koko yötä. Se saa ystävyyden tuntumaan ihan erityiseltä.

Poika sanoi, että meillä olisi molemmilla varaa saada vähän lisää painoa, mikä vähän säikäytti. Jotenkin on mahdollista kääntää tommonenkin kommentti päässään niin päin, että olen liian iso, enkä saa syödä. Miten se on edes mahdollista? Kivan pojan kanssa on kuitenkin jostain syystä tosi helppo syödä, kun tiedän, että se oikeasti haluaa mulle vain parasta. Ei sitä kiinnosta yhtään millä numerolla mun paino alkaa tai kuinka monta kaloria laitan suuhuni. Haluan näyttää sille, että osaan syödä, vaikka eihän se edes tiedä, että se ei käy luonnostaan. Sen kanssa en edes syö kaloreita, vaan ruokaa! Tarvitsisin elämääni enemmänkin ihmisiä, joilla on näin hyvä vaikutus. 

Muutaman päivän päästä mut lukitaan joulupyhiksi pieneen taloon perheeni kanssa. Joulutalosta ei pääse pakoon millään, siellä sitä olla nökötetään, vaikka mikä olisi. Kammottava ajatus jo valmiiksi, miten sitä voi selvitä joulusta hengissä? On sitä selvitty ennenkin, mutta nyt on varmasti vielä entistä tarkempi ruokasyyni, kun en ole nähnyt vanhempiani aikoihin. En ymmärrä mikseivät vanhemmat vieläkään ymmärrä, että mitä tarkemmin he syynäävät, sitä enemmän ahdistaa ja sitä vähemmän syön.

Onneksi voin palata joulun jälkeen kivan pojan luo ja saan taas syödä jäätelöä. Olen tosi onnellinen, että sain opetella jäätelönsyöntiä yhdessä jonkun kanssa, koska se on ollut mun ainut ahmimis-oksennusruoka ikinä. Pelkäsin jo, etten enää koskaan voi syödä jäätelöä oksentamatta, mutta onneksi se tuntuu muuttuneen. En varmastikaan pystyisi siihen vielä yksin, mutta onneksi mun ei tarvitse syödä jäätelöä yksin, kun on ystävä. Muutenkin on tuntunut hyvältä viettää monta vuorokautta melkein kokonaan jonkun toisen ihmisen kanssa. Tekee näköjään tosi hyvää ryömiä ulos omasta pienestä pesäkolostaan ja altistaa itsensä elämälle aina välillä.